tiistai 28. helmikuuta 2012

ZZZzz

Aamulla tuntu ihan siltä että olis vaan pitäny jäädä ihan suosiolla nukkumaan. Bussin penkissä oli joku kökkö joka repäs meikäläisen lempihousuihin pohkeeseen ihan helvetin ison reijän. Kyllä. Helvetin ison. Luojalle kiitos koulun myymälässä oli neula ja lankaa, mutta niidenkin valikoimassa se tummin oli vaalean harmaa. Kiva oli sillä mustia housuja korjata, mutta se on ihan se ja sama vaikka sen olis mustalla saanu paikattua niin ihan yhtä hyvin sen siitä erottaisi. En tiedä muuta ko sen että sittenko tulee opintotuet, niin on pakko marssia kauppaan ja investoida housuihin sillä nää ainoat kivatkin näköjään tekee tätä itsemurhaa. En halua herätä joku aamu ja todeta ettei mulla oo enää ko yöhousuja, sillä tätä menoa niin tulisi luultavasti aika piankin tapahtumaan. Olispa rahaa.

Tänään ei kyllä irtoa tätä tekstiä ollenkaan. Väsyttää.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

You’re the diamonds, you’re the pearls

On ilmeisestikin minun vuoro taas. Hyvin hämäävää kirjoittaa näin kahdestaan.

Mitäs tykkäätte Suomen euroviisuedustuskappaleesta?



Minä olen sitä mieltä, että ihan hieno idea, mutta ei tuolla kappaleella kyllä voittoa tule. Ja toki minä hieman kapinoin sitä vastaan, että se on ruotsiksi. Miksi Suomi ei koskaan laita euroviisuihin saamen kielistä laulua, onhan saame yksi suomen kielistä, vaikka ihan virallinen se vissiin ei ole.

   

Minä itseasiassa tykkään tästä viimevuotisesta, Ruotsin ihanasta Popular -kappaleesta enemmän kuin Suomen tämän vuoden ehdokkaasta. No kokeillaan tuolla, mutta kenen vika se sitten on jos ei voittoa tule? Ei sitä kyllä tiedä josko vaikka voitto tulisi (epäilen). Eihän kukaan uskonut Lordin voittoonkaan ja silti se tuli.

Muutama kiva euroviisukappale näin lopuksi






En jaksa etsiä muita. Ei ikinä muista mitään kivoja biisejä mitä ne on lauleskellu viisuissa. Mutta sen sanon, että ehdoton suosikkini on tuo A Friend in Londonin New Tomorrow. Se olisi voinut voittaa, mutta se voittikin se jokin maa jota en osaa kirjoittaa, enkä lausua saatika muista koko sitä biisiä mitä ne laulo.

Ehkä tämä riittää tältä päivältä, illan jatkot kaikille!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Lemppareita

Lupasin viimeksi olla puhumatta koulujutuista, mikä on - myönnettäköön - melko hankalaa, sillä elämässäni ei tällä hetkellä kyllä ole mitään muuta kuin tuo pieni laitos tuolla kahden kilometrin päässä asuinpaikastani, mutta lupaus on lupaus!

Pidetään tätä loistavana tilaisuutena hehkuttaa tämän hetken lempisarjojani, mikäs sen parempaa!

White Collar


Tää oli yksi niitä sarjoja joita aloitettiin tapittamaan lähinnä siitä syystä ettei ollut mitään muutakaan. En ensin innostunut tämän ajatuksesta yhtään, muttako pari jaksoa oltiin edetty niin olin täysin koukussa. Ennenko sitä huomasikaan niin kaksi tuotantokautta oli katsottu äärimmäisen lyhyen ajan sisällä. Nyt on kolmonen menossa ja edelleen se vaan on niiiin hyvä.

Sarjahan kertoo huijarista, väärentäjästä ja taidevarkaasta nimeltään Neal Caffrey, joka monien vuosien jälkeen jää kiinni FBI:n agentti Peter Burkelle. Monien hienojen systeemien jälkeen Caffrey ehdottaa Burkelle diiliä: hän auttaa FBI:ta rikosten ratkaisemisessa vapauttaan vastaan. Pienen miettimisen jälkeen Burke suostuu ehdotukseen. Kuka olisikaan parempi saamaan varkaita kiinni kuin varas itse?

Glee


Tästä vaan tulee niin iloseksi. Vaikka olis kuinka huono päivä tahansa niin tämä osaa piristää, ihana.

Veikkaisin sarjan olevan kaikille tuttu ainakin jossain mittakaavassa, sillä tästä on tullu semmonen hitti jota on hehkutettu kyllä ihan joka suunnasta. Yhdistää kivalla tavalla draamaa ja musikaalia (ja mää rakastan musikaaleja). Mutta jos joku nyt ei tiedä mistä tämä kertoo, niin tällei päkinänkuoressa selitettynä sarjassa seurataan pienen kylän Glee-klubia eli showkuoroa sekä kuorolaisten elämää niin koulussa kuin sen ulkopuolella. Tästä sarjasta löytyy ihan kaikkea aina söpöistä irkkupojista Klaineen (Blaine + Kurt).

Supernatural


Tää on ollu yksi mun lempparisarjoista ehkä öö.. Aina? Enkä ees muista millon mää oon tästä sen ekan jakson katsonut ja koukuttunut. Vuonna 2005 on ensimmäinen tuotantokausi nähnyt päivänvalon ja minun loistavalla matikkapäällä laskettuna ollaan sillon oltu 13-vuotiaita, eli voisin kuvitella etten tainnut tästä ihanuudesta tietää vielä siihen aikoihin? Kai. Sen kyllä muistan että nää oli ihan superpelottavia joskus! Sirkeisessä ko asuin (eli ainakin sillon 16-vuotiaana oon näitä kuolannu) ja katoin näitä niin en enää uskaltanu lähteä edes vessaan ko se koko kämppä oli niin creepy. Kaikki jotka siellä on käynyt voi kyllä todistaa sanani oikeiksi. Nykyään pelottavia ei oo ko se yks pellejakso, jota en voi edelleenkään katsoa. PUISTATUS.

Sarja siis keskittyy kahden veljeksen, Sam ja Dean Winchesterin, elämään kun he metsästävät demoneita ja muita kivoja asioita. Seitsemäs tuotantokausi on tätä ihanuutta just jenkkitelkkareissa menossa, joten tämän kanssa voi viettää monet rattoisat illat ja päivät, varsinkin jos ihan ekasta jaksosta lähtee etenemään. Ihan huippu!

Fringe


Tää kuuluu samaan kastiin White Collarin kanssa siinä, että en ensin halunnut katsoa koko sarjaa ja nyt se on yks mun lemppareista. Tää on tullu telkkarista joskus vuosia sitten ja itseasiassa katsoin siitä ekan jakson sillon, mutta en muista oliko se vaan jotenkin bläää sillon vai johtuko se siitä kellonajasta millon se tuli (tyyliin 23:00) niin en alkanu seuraamaan sitä. Oliskohan ollu syysloma sitten ko tätä minulle suositeltiin ko ei muutakaan tekemistä ollu ja loppu onkin historiaa. Tää on vaan ihan huippu ja mää rakastan näiden tunnari/alkutekstihässäkkää, se on niin kiva! Plus mulla on ollu joskus ihan massiivinen ihastus Joshua Jacksoniin, joka tässä on yhtenä pääosan esittäjänä (Peter Bishop).

Fringe on scifi-sarja ja ja ja. En edes tiedä miten sitä voisi kuvailla. Senpä takia tämän juonitietämyksen teille tarjoaa Wikipedia, sillä en minä osaa tätä yhtään tämän paremmin selittää: FBI-agentti Olivia Dunham jäljittää mielisairaalaan joutuneen tiedemies Walter Bishopin ja tämän pojan, Peterin, tutkiakseen selittämättömiä tieteellisiä ihmishenkiä vaatineita tapauksia, joiden sarjaa kutsutaan Kaavaksi. Heidän tutkimuksensa johtavat miljardien dollarien teknologiayritykseen nimeltä Massive Dynamic ja sen yritysjohtajan, Nina Sharpin luo. Pian omalaatuinen tutkimuskolmikko saa todeta, että nuo oudot tapaukset ovat vain osa suurempaa salaliittoa.

Tätä pitää katsoa jotta voisi ymmärtää. Yksi kaunis päivä tuijotin tätä Nakin ja Urpån (vai oliko se Lellu?) ollessa kylässä ja yritin samalla selittää mitä siinä tapahtuu. Joo. Ei oikein onnistunu. :D

Mitkä on teijän lemppariohjelmia tällä hetkellä?

Kun juna jättää

Ensimmäinen loma taas kahen viikon jälkeen, kyllä on tätäkin odotettu ja hyvinhän se lähtikin sitten käyntiin.

Lähin kävelemään hyvinsyödyn aterian ja sotkussa käynnin jälkeen rautatieasemaa kohti, mutta tällä kertaa päätinkin mennä risteyksessä tien toisella puolella olevalle jalkakäytävälle, kun tiesin tienylityksen olevan väistämätön jossain kävelyn vaiheessa, miksen tekisi sitä heti.

Oletus, jos tien molemmilla puolilla on jalkakäytävä, ne varmaan vie samaan paikkaan, tai ainakin tien toiselle puolelle. Jälkiviisaana voin sanoa, että noinkin looginen ajatus on ainakin Kajaanissa väärin.

Lähin kävelemään sitä jalkakäytävää sitten sinne rautatieasemaa kohti, muttei maisemat alkaneet ihan heti muistuttamaan niitä oikeita. Matkan varrella oli tällä kertaa ABC, ei Shell, jokin ihmeen palloilukenttä oli ilmestynyt tien toiselle puolelle jne. Ois varmaan jo siinä vaiheessa pitänyt päätellä jotain, mutta kävelin optimistisesti etenpäin.

Sitten alkoi kello jo lähennellä junan lähtöaikaa vaikka normaalisti siinä vaiheessa olisi pitänyt jo olla perillä. En ollut. Kysyin sitten seuraavalta vastaantulijalta missäpäin rautatieasema oli, hän sen minulle neuvoi ja minä lähin jo aika vauhilla etenemään. Sitten näin vihdoin tutun maamerkin, Kodin Terran, jonka tiesin olevan rautatieaseman vieressä. lähin suoraa linnuntietä kohti, jouduin vyötäröä myöten lumihankeen, kipesin aidan yli, juoksin tien yli, taas lumihankeen ja sitten näin jo rautatieaseman. Ja junakin oli vielä siellä. Kello oli tasan lähtöaika ja minä olin jo ihan paniikissa, painelin ihan järjetöntä vauhtia ja eiköhän juna naksaha liikkeelle kun oon viidentoista metrin päässä ja jään tuijottamaan sitä lumikinokselta. Vitutti niin maan perkeleesti.

Eikä siinä vielä kaikki.

Pikasesti: Päätin sitten VR:än työntekijöiltä kyseltyäni lähteä liftaamaan, kun seuraavan junan tuloonkin oli niin ja niin paljon, Kävelin sitten varmaan toistakymmentä kilometriä liftaillen, käyden jollain huoltoasemalla syömässä vähäsen siinä välissä ja sitten palasin rautatieasemalle.

Ja nyt moon yhä perhana täällä kirjottamassa tätä juttua, juna tulee ehkä parinkymenen minuutin kuluttua ja oon kotona joskus yheksän maissa tai jotain. Huoh.

Eipä muuta :D




keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Baby it's out there for the world to hear

Heippa vaan taas! Huomenna saa jo pakata ja ylihuomenna jo lähdetään! Tiedän, että olen kamala ihminen kun lintsaan yhden päivän, mutta minä olen ollut 99% koulussa koko joulun jälkeisen ajan niin kyllä minä nyt saan yhden päivän olla pois. Ja Jenni meinasi sitä paitsi lintsata enemmän. Hah!

Minulla on huomenna maalajitentti, mutta mutta. Tunnistan hienon hiekan ja karkean hiekan. Aitosavikin on tunnistettavissa ja turve myös. Muut ei sitten niinkään. Ja kun ei noita voi oikein edes lukea mistää kun ne pitäisi nähdä. Toki meillä luokassa on ne maalajit näytteillä, mutta en minä oikein niitä siellä osaa opetella, kun aina siihen tulee sitten joku ja sitten menee kaikki ihan sekasin. Onneksi sen saa sitten uusia. Jos minä tunnistan neljä kymmenestä (4/10), se ei ihan riitä. Pitää olla 6/10. Uusintaan juu.

Pitäisiköhän lähteä käymään kävellen Tokmannilla kun ei oikein ole mitään muuta tekemistä. Tai no tekemistä kyllä on, mutta tekee mieli mennä ulos ja käydä jossakin. Tämä kyllä jää siinä tapauksessa kesken jos lähden. Hmm. No voisi sitä nyt lähteä sinne käppäilemään, kun ei muuta nyt keksi.

No minä kävin Tokmannilla. Olisin voinut ensin vilkaista ulos, että millainen keli siellä on ja sitten päättää menenkö ulos vai en. Siellä oli ihan kiva lumipyry, mutta päätin, että kyllä siellä pärjää ja otin pyörän. Toinen virhe. Ihan kuin luontoäiti olisi aistinnut, että minä lähdin nyt pyöräilemään ja lumipyry koveni. Ajoin sitten puoli sokeana Tokmannille. Haahuilin sitten Tokmannilla ja joka kerta kun katsahdin ulos niin masennuin vaan enemmän kun näytti siltä, että pyry vain sakenee. No sitten päätin, että nyt lähden. Selvisin kyllä hengissä mutta hieman märkänä ja ei-niin-ihmisen näköisenä takasin kämpille. (Ja melkein teilasin luokkatoveri, kun hän oli menossa autolleen ja minä olin tulossa ulos pyörävarastosta.)

Päätin keittää teetä ja pikainen vilkaisu kaappiin paljasti, että minulla on aivan liikaa leipää ollakseen keskiviikko, joten oli pakko ottaa leipääkin. Eväitä tulee siis kotimatkalle enemmän kuin tarpeeksi koska en välttämättä saa syötyä niitä loppuja perjantaihin menessä. En kyllä ole varma, kun jugurttia on enää vähän jäljellä. No pitää katsoa. En kuitenkaan jätä niitä homentumaan kaappiini. (Olen melkein sata varma, että meijän keittiössä homentuu jokin, koska siellä haisi omituiselta..)

Luin lehteä ja join teetä. Loistokasta. Koska joku ei kerennyt perumaan Miss Mixin uutta tilausta, minulle tulee vielä sellainenkin ja siellä oli Kalojen horoskooppi, jonka ajattelin tähän nyt kirjata.

Ensivaikutelma
Kalat on eläinradan tähtimerkeistä se kaikista herkin ja tunteellisin. Hänet on helppo saada nauramaan. Myötuntoisena tähtimerkkinä hän ei vierasta ikävienkäään ihmiskohtaloiden kohtaamista. Monet hakeutuvat kalojen seuraan ymmärrystä etsimään ja sitä varmasti myös saamaan. Kalat menestyy helposti opiskeluissaan ja työelämässä, ja on oiva apu ryhmätöihin ryhdyttäessä.

Pintaa syvemmältä
Kalat on yksi boheemeimmista horoskooppimerkeistä - häntä ei häiritse vaikka huone olisikin välillä sekasorron vallassa. Herkkänä merkkinä kalat on äärimmäisen haavoittuvainen, mutta juuri se tekee hänestä myös äärimmäisen rakastettavan. Tätä horoskooppimerkkiä eivät ennakkoluulot paina ja hän tutustuukin elämänsä aikana mitä erilaisimpiin ihmisiin.

Loista entistä kirkkaammin
Kalojen tulisi opetella sanomaan ei - muuten hänen hyvyyttään ja myötuntuoaan tullaan käyttämään hyväksi. Hänellä on myös huippuunsa kehittynyt mielikuvitus, jonka ruokkimisesta hänen tulisi huolehtia katselmalla eri lajityyppien elokuvia ja lukemalla kirjoja. Kalat menestyy erityisesti erilaisilla luovuttaa vaativilla aloilla, kuten taiteilijana, kirjailijana tai toimittajana.

Mitä edessä maaliskuussa
Maaliskuu tuo mukanaan uusia tilanteita ja niiden mukana uusia henkilöitä. Älä luota sokeasti kaikkeen, mitä sinulle tässä kuussa sanotaan, sillä osalla uusista tutuista on taipumusta asioiden pimittämiseen ja liioitteluun.

Kosmiset päivät: 1.3 Valinnan aika ja 18.3 Kaikki sujuu kuin tanssi.

Kaloille sopivat kumppanit
Kauris kokee kalojen leikkisyyden virkistävänä ja kalat puolestaan kokee kauriin vakauden lohduttavana ja aitona. Tämä suhde kestää.
Kalat tietää, mitä toinen kalat kaipaa, sanomattakin. Hiljaista yhteisymmärrystä. Pieniä väärinymmärryksiä.
Oinas ottaa mielellään ohjat, mikä sopii kaloille. Kalat myös ymmärtää oinaan mielialan vaihteluita ja jaksaa kuunnella, kun maailma kohtelee kaltoin.
Härkä tarjoaa kaloille turvaa ja uskollisuutta, mitä kalat janoaa. Jalat maassa kulkeva härkä ja pää pilvissä kulkeva kalat tasapainottavat toisiaan.

Minulla on hieman huomautettavaa nyt minun horoskoopistani. Menestyy helposti opiskeluissaan ei ainakaan ole tänä keväänä näkynyt kovin suuresti. Oiva apu ryhmätöihin, tästä voidaan olla useaakin mieltä, mutta tänään ei ainakaan ryhmätyö oikein sujunut. Tuosta mielikuvituksesta saanen olla eri mieltä, ei se kyllä huippuunsa ole kehittynyt, välillä tuntuu, että sitä ei edes löydy, mutta välillä sitä keksii kaikkea. Ja luovuus ei tosiaankaan ole minun alaani, välillä se voi olla, mutta ei siitä ammattia minulle olisi saanut.

Mutta jännittävimpää on se, että kaikki minun tärkeät ystävät lukeutuvat juuri noihin horoskooppeihin mitkä kaloille sopivat. Olen kyllä hieman sitä mieltä, että meillä taitaa Härän kanssa mennä asiat toisinpäin, minä olen jalat maassa ja hän on pää pilvissä. Ainakin minusta niin tuntuu.

Horoskoopit on mielenkiintoisia, mutta ei ne aina tiedä kaikkea. Joskus jotakin. Yleensä, ainakin minun kohdalla ne ovat vain mielenkiintoisia, mitä nyt joskus löytää jotain joka osuu oikeaan. Jäin hieman pohtimaan tuota 1.3 valinnan aikaa, kun me vietetään silloin Jennin kanssa yhteisynttäreitä, että mitähän minä tai siis me, joudumme valitsemaan..

Horoskoopin jälkeen voisi ruveta opiskelemaan matematiikkaa, kun en kerta ole perjantaina niillä matikan tunneilla, niin voisi nyt tehdä niitä tehtäviä ja kokeilla vieläkö osaan ratkaista pallojen tilavuuksia ja sun muita. En ehtinyt viime matikan tunnilla tehdä kuin yhden tehtävän. Se oli kyllä 45 minuuutin tunti ja suurin osa siitä tunnista meni siihen kun se opettaja selitti miten niitä tehtäviä tehhään. Nyt niitä tehtäviä →

maanantai 20. helmikuuta 2012

Kokeet senkun jatkuu yhyy

Migreeni yllätti minut tänään pahemman kerran juuri ennen matematiikan koetta. Oli ehkä kamalinta ko luokassa oli ihan jääkylmä ja piti silti yrittää keskittyä. Jouduin vielä vähän luovuttamaankin ko en enää alkanu tarkistelemaan niitä tehtäviä (yleensä huomaan vähintään yhdessä tehtävässä tarkistusvaiheessa ison virheen) ko ei vaan pystyny enää olemaan. Mutta siinä ko fysiikan labratyötä koulun jälkeen purettiin ja kuulosteltiin mitä muilla oli vastauksina niin ne tehtävät saatto mennä mullaki jopa oikein, vaikkei tuo koe ollut ollenkaan minulle tehty. Nyt vaan mietityttää että laitoinko minä siihen yhteen tehtävään lopulliseksi vastaukseksi 1,7±0,04 W/m^2 vai muutinko minä sitä johonkin muuhun, sillä tuossa tehtävässä vaihdoin vastausta varmaan viis kertaa ennenko annoin olla. Toivottavasti jätin sen tuollei sillä se tuntu muillakin olevan siinä vastauksena, eli se saatto mennä jopa oikein. Tai sitten ei.

On muuten tosi koomisen näköstä ko kokeen valvoja mussuttaa kakkua. :D

Nyt mulla onkin sitten aivan tajuttoman kamala olo. Ei olis pitäny sanoa päivällä etten ees muista millon oon ollu viimeks kipeenä. Migreeni on vieläkin, mutta vähän laimeampana ja se toivottavasti leppyy kohan mussutan vähän nuudeleita ja lepuutan silmiä. Ei auta istuskella ko se IFAn toinen koe on keskiviikkona ja olis kiva päästä siitä edes joskus ekalla kerralla eroon. Oon surullinen kyllä ko aattelin ettei meillä oo koulua noiden kokeiden lisäksi ollenkaan, mutta onhan meillä niitä tunteja jotka jatkuu ensi jaksossakin. Mälsää! Huomenna pitää vielä tulostaa digin viimeinen selkkari ja palauttaa se, joten on pakko mennä kouluun vaikka aattelin eka skipata. Ollaan nyt sitten ahkeria.

Ja ahkerasta puheenollen, kello on jo seittemän ja minä vieläkin tuskailen tässä. Ehkä paras keino migreeniin onkin IFAn lukeminen (epäilen)?

Lupaan ensi kerralla kehittää jotain ei-koulujuttua. Ehkä.

Pakollinen hehkutus edit: matikan kokkeesta 19,5/24p ! Ei paska. <3

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Mää selvisin, noin suurin piirtein

Eilen päästiin sieltä leiriltä ja se oli kieltämättä aika älyttömän mukava ja rento leiri. Päivät vaan ammuskeltiin siellä täällä ja istuttiin teltan lämmössä ja syötiin paljon ruokaa, kun siellä oli muonituskeskuksen väki vähän innostunut. Yhdellä lounaalla oli esim. ruoka, mehu, leipä, sämpylä, rinkeli, juustoa, korvapuusti ja teetä. Se oli meinaan luksusta.

Nin ja ulkohuussitkin tällä kertaa, viimeksi olisi pitänyt kaivaa kuoppa ja kykkiä, nyt pääsi styroksi-istuimelle istuskelemaan ihan kuin kotona vessaremontin aikoihin.

Niin ja sitten yks haaveri sattui, tehtiin syöksymisharjoituksia, syöksyin aseen kanssa lumipenkkaan, aseen lipas otti johonkin kiinni ja sukelsin naama edellä takatähtäimiin. Jatkoin harjotuksen loppuun, palattiin lähtöpaikalle ottamaan vastaan palaute, luutnantti antoi isällisen taputuksen kypärälle, sitten huomasi haavan leuassa, joka näytti vielä silloin melko groteskille ja taputti uudestaan. Nyt kun pääsin kasarmilla putsaamaan sen eilen illalla, ei se enää näytä niin hirviälle. Siitä näkee hyvin mihin mikäkin tähtäimen osa kopsahti.

Niin ja nyt onkin kuumetta varmaan tuhat astetta, kurkku naurettavan kipeä, ääni käytännössä poissa, päätä särkee ja ruumiin joka solu kokee eriasteista kipua. Näillä mennään. Huomenna veksiin lääkärintarkistukseen, ja toivottavasti saan jopa vapautusta ulkoisesta palveluksesta, ettei tartte ulkona ryömiä. Viimeksi sain VMTL:lää, eli vapautusta marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kaikki paskat nakkihommat putoaa sinun harteillesi, eli siitä on käytännössä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ei mulla muuta tällä kertaa, menen kohta nukkumaan ja odottamaan surkeaa huomista, ehkä jo ens viikolla pääsee lomille.

lauantai 18. helmikuuta 2012

Enjoy this moment, this moment is your life

Tänään minä olen yrittänyt olla ahkera. Heräsin puoli yhdeksän ihan ilman herätyskelloa, puoli tuntia vain makoilin sängyssä ja sitten nousin ylös syömään aamupalaa ja luin kirjaa. Sittenpä viikkailin vaatteita kaappiin ja vähän siivoilin, laittelen pyykkikoria valmiiksi pyykkäystä varten. Kauppaan kipitin ja sieltä kannoin nakkikeiton ainekset kotiin (ja -30% alennuksessa olleita laskiaispullia :)) ). Eikä kello ollu tässä vaiheessa kuin vasta yksitoista !  Päätinpä lähteä samantien pyykkiä pesemään ja pesin kaksi koneellista kerralla. Toivoin vain, että kukaan muu ei saa päähänsä pestä pyykkiä samaan aikaan, mutta eipä saanut ja kerrankin olen saanut pyykkikorin tyhjäksi (no melkein, kun siellä on vielä muutama valkea pyyhe, jotka pesen huomenna lakanoiden kanssa).

Päätin sitten aloittaa liiketoimintaosaamisen tenttiin lukemisen, joka on siis maanantaina. Katelaskuja on tullut laskettua, parit muistiinpanot on tullu kirjoitettua, olen myös laskenut työtunnin hintaa. Ja toki olen välillä syönyt, istunut koneella, juonut persikkateetä (ei hullumpaa) ja syönyt laskiaspullia (vain yhden, toisen säästän huomiselle). Huomenna ajattelin laskea lisää katelaskuja ja tirkistellä lisää monisteita joita ollaan saatu ja kirjoitella muistiinpanoja niistä. Tavoitteeni on osata laskut ja muutama muu juttu niin hyvin, että pääsen läpi niillä.

Yksi tärkeä asia joka pitää tietää on se, että miksi maataloustulo ja nettotulo eivät ole kannattavuuskäsitteitä (koska ne eivät ota huomioon tehtyjä työtunteja ja oman pääoman määrää) ja miten maataloustulo ja kannattavuuskerroin lasketaan (maataloustulo lasketaan miinustamalla tuotoista korko vuodessa, poistot, muut kustannukset ja kunnossa pito ja yleiskustannukset. Kannattavuuskerroin lasketaaan jakamalla maataloustulo oman työn palkkavaatimuksen ja oman pääoman korkovaatimuksen summallla.)

Alla olevista kuvista voitte nähdä, että olen tosiaankin lukenut. Toki olisin voinut lavastaa tilanteenkin, mutta kukapa nyt niin tekisi? En minä ainakaa, kunniasanalla.




Mitähän tämä mahtanee tarkoittaa? Minulla on varmasti ollut joku ajatus tämän kirjoitteassani.. 
Mitenkäs teidän lauantainne on mennyt? Jenni on varmasti käynyt hakemassa poroajokortin, kun Oulussa on joku porotapahtuma tänään. Toisaalta, rotuaarin mukaan tuo porotapahtuma, mistä kuulin tänään radiosta on ollut jo viime kuussa. En tiedä, mutta siellä on sellainen tapahtuma missä on poroja ja siellä voi ajaa  poroajokortin, joka maksaa kaksi euroa.

AHAA! Facebookin ja Mericitytunturin kautta löysin sen tapahtuman joka on tänä viikonloppuna Oulussa. Porokarnevaalit, jossa sielläkin voi ajaa poroajokortin.
Porokarnevaaleilla käydään 18.2. virallinen porosprinttikisa, jossa maailman nopeimpiin kuuluvat porot ottavat mittaa toisistaan virallisella 201,12 metrin radalla Oulun Rantakadulla. Maailmanennätys on vaarassa – ja ilmassa aitoa karnevaalihenkeä! Sunnuntaina ajetaan kilpaa rekiporoilla. 
 Karnevaalitunnelmaan kuuluu myös poroajokortin ajoa, suopunginheittoa, musiikkipitoista ohjelmaa, tanssia luistimilla tai ilman ja tietysti talvimarkkinat, joilla on tarjolla käsitöitä ja paikallisia herkkuja. Lähde
 Jenni jos vielä et omista poroajokorttia, niin äkkiä sitä hommaamaan!

Minun illan ohjelmistooni vielä ainakin yksi jakso Suomen MasterChefiä, maustamatonta jugurttia ja hedelmäcocktail. Hyvää lauantai-illan jatkoa kaikille!

torstai 16. helmikuuta 2012

Varoitus: koulusta stressaamista

Klo 9:45
Tänään on aivan tajuttoman kamala päivä. Miksi? No koska huomenna mulla on kaksi koetta joista toisesta en ymmärrä yhtään mitään (digitaalitekniikka) ja toista en edes haluaisi lukea ko se on vaan jotenkin niin ei-kivaa (fysiologia ja anatomia). Tuntuu muutenkin siltä etten mää tee enää yhtään mitään paitsi istun nenä kiinni kirjassa ja eilen sen tajutessani iski aivan kammoittava ahdistus. En tykkää. Parastahan tässä on se, ettei mulla ole edes ollut yhtäkään koetta vielä ja nyt jo on tällainen fiilinki. Voin kuvitella kuinka huomenna helpottaa ko saa nämä kaksi kamaluutta pois mielestä, vaikkei voikaan vaan istua ko olis kolme koetta jäljellä. Fysiologian ja anatomian toinen koe on tosin ainoastaan sellainen, johon iskee ressi lukea ko en oo alottanutkaan vielä, mutta se on vasta keskiviikkona nii ko hyvin käyttää aikaa ja tasapainottaa sitä matikan kanssa (koe maanantaina), niin ehkä siitä selviää. Sähkötekniikan koe on sitten vasta ilmeisesti viikolla 9, joten siihen voi hyvällä omalla tunnolla alkaa lukemaan vasta ko on siitä fysiologian ja anatomian toisesta kokeesta selvitty.

Missä ihmeen välissä minä aloin stressata saati pelätä näitä perkeleen kokeita? En ymmärrä.

Meillä on täällä taas vaihteeks koko kämppä täynnä ihme porukkaa. Kello 10 aamulla. Kyllä.

Klo 10:50
On tietysti hienoa unohtaa, että klo 10 olis alkanu sotella (sosiaali- ja terveysalan yksikkö) yks yhden kurssin pakollinen vierailu. Turha sinne on varmaan enää lähtee ko se on vissiin joko loppunu viis minuuttia sitten tai loppuu kymmenen minuutin päästä. Jee! No, eipä noissa muutkaan oo joka kerta käyny.

Tänään en olisi edes mennyt kouluun jos ei olis ollu yhtä toista samaan kurssiin kuuluvaa pakollista juttua sekä hops-keskustelua. Olis nääs oikeesti vaan 45min fysiikkaa klo 12 alkaen, mutta koska niitä juttuja nyt kerran on niin sama se on sille tunnillekin mennä. Klo 13 alkaa semmonen koekaniinijuttu, ko yks yritys tulee testaamaan meillä tuotteitaan (vissiinkin). Se on joku korvanapin sopivuustesti. 

Klo 17:25
Voi mikä paniikki. Tuntuu ihan siltä etten olis yhtään valmistautunu noihin kokeisiin vaikka en oo mitään muuta tehnytkään. Yritän digin kertaustehtäviä tehhä vielä tänään ja painaa mieleen noita bittien laskujuttuja ja muuta ja sen jälkeen olis vähän kertailtava fysiologiaa ja anatomiaa. En ymmärrä miten mää näin stressaan näistä. Tai, toi IFA on aika selkee ko ei sitä uusintaa halua olla pääsemättä läpite, mutta digitaalitekniikan ehtii kyllä uusia ja se mennee kyllä hyvin ko ottaa aikaa ja lukee. Muttako se aika nyt on ollu vähän vähissä ko on nää kokeet samana päivänä.

Nyt vedän syvään henkeä ja lopetan stressaamisen. Teen niitä tehtäviä, luen kumpaakin ainetta ja menen ajoissa nukkumaan, sillä oon ihan hemmetin väsynyt. Huomenna voi matikantunnilla kertailla digitaalitekniikkaa ja sen kokeen jälkeen mulla on vähintäänkin kaksi tuntia aikaa ennenko uusinta alkaa. Hyvä tästä tulee. Tai jos ei tule niin ei voi mitään.

Niin joo ja siinä koekaniinijutussa myö saatiin testattavaks sellanen korvavalolaite (hoidetaan esim. kaamosmasennusta sen avulla, se valo vissiinki jotenkin maagisesti menee suoraan aivoihin tai jotain semmosta siellä selitettiin. 10min sitä päivässä ja kyllä on valosempia ihmisiä) ja paljon erikokosia pehmustejuttuja korvanappeihin ja sitten niitä testailtiin että mikä tuntuu parhaimmalta ja pysyy korvassa hyvin. Lopuksi ne otti kuvan korvasta ko se nappi oli siinä ja voila. Kiitokseksi saatiin 5e lahjakortit koulun myymälään.

Nyt sitä koetta. Apuuuva.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Jäger Hokkanen

Tänään teen poikkeuksen ja ihan kirjoitan postauksen tänne kun kerran sain vihdoin netinkin toimimaan siedettävästi.

Iskä antoi jonkin vanhan kannettavan joka oli menossa hävitettäväksi minulle lainaan tai omaksi tai jotain vastaavaa omituisuutta siksi aikaa, kun oma kone on vielä huollossa kunnes toisin todistetaan. Mokkulaan ostin uuden littymän toissapäivänä tai eilen tai joskus kun olin vasta tulossa tänne. Ajanhahmotus vaikeutuu täällä ollessa.

Niin miksi minä nyt päätin kirjoittaa? No huomenna lähdetään komppanian kesken ampumaleirille ja se on nyt ensimmäinen paikka, missä voi oikeasti lähteä henki. Siellä syöksytään kovat piipussa ja jos yksikin unohtaa varmistaa aseen ennen liikkeelle lähtöä, voi hyvinkin todennäköisesti käydä vähän hassusti. Ei se leiri itessään kamala ole, pakkastakin on kuitenkin 20 astetta vähemmän kuin viimeksi, eikä yölläkään tartte hytistä poteron pohjalla.

Eipä mulla muuta tällä kertaa, ilmoittelen sitten varmaan sunnuntaina viimeistään olenko elossa vai en. Elossa olemisesta puheen ollen, onko Emmi jo uponnut vai vieläkö se seilaa seitsemää merta?

tiistai 14. helmikuuta 2012

Det är alla hjärtans dag idag


Alla hjärtans dag, suomeksi ystävänpäivä tai vapaasti suomennettuna kaikkien sydänten päivä on vuoden se päivä jolloin saa olla kaikkia rakastava ja halaileva ihminen ihan vapaasti. Toki jos haluaa halailla ihmisiä muulloinkin, niin miksikäs ei, mutta ystävänpäivänä se ainakin on sallittua, melkein jopa suotavaa.

Ja kyllä minäkin halaisin ystäviäni jos he olisivat täällä. Mutta koska he ovat kukin missäkin niin lähetän vain sähköisen halauksen kaikille.


KAVERIT: Auttavat sinut ulos vankilasta ja kertovat että mitä teit oli väärin

TOSIYSTÄVÄT: Istuvat vieressäsi ja sanovat "Hitsi...Homma kusi...Mut hitto se oli hauskaa!"

KAVERIT:
Eivät ole koskaan nähneet sinun itkevän
TOSIYSTÄVÄT: Itkevät kanssasi

KAVERIT: Tietävät muutamia asioita sinusta
TOSIYSTÄVÄT: Voisivat kirjoittaa kirjan sinun elämäsi yksityiskohdista

KAVERIT: Jättävät sinut yksin jos muutkin tekevät niin
TOSIYSTÄVÄT: Haistattavat paskat muille eivätkä koskaan jätä sinua

KAVERIT: Koputtavat oveesi
TOSIYSTÄVÄT: Kävelevät suoraan sisään ja lösähtävät sohvalle

KAVERIT: Ovat hetkellisiä
TOSIYSTÄVÄT: Kestävät läpi koko elämän

KAVERIT: Vievät drinkkisi pois kun luulevat sinun ottaneen tarpeeksi
TOSIYSTÄVÄT: Katsovat sinun vaappuvan puolelta toiselle ja sanovat "Beibi juo loputkin siitä ei heitetä mitään hukkaan"

Meillä ei ollut koulussa mitenkään erikoista ystävänpäiväjuttua. Oli siellä halikilpailu, mutta en nähnyt kuin meidän luokan Heidin halailevan ihmisiä. Ja oli Amicassa ystävänpäiväsitruunakuppikakkuja. Ne oli ihan hyviä, söin yhden sellaisen kahvin kanssa. Muuten tämä on ollut normaali päivä. 

Kuvassa on muuten kortti, jonka äiti minulle ystävänpäiväksi lähetti. Se pääsi heti seinälle, tuhansien muiden kuvien ja parin muuden kortin kanssa. Tuonne seinälle ei kyllä mahdu enää mitään, pitää vallata toinen seinä jos alkaa tulee kaiken maailman kortteja ja kuvia, jotka pitäisi saada seinälle. Tuo yksi seinä on kyllä pyhitetty InterRail-kuville ja iskulauseelle, jota pitäisi noudattaa. 

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Ridiculousness

Kannatan suuresti Lellun viime postauksessa ehdottamaa asiaa siitä, ettäkun ollaan ainakin näin väliaikaisesti ainoat tähän blogiin töhertävät, niin muutetaan tätä kirjoitusjärjestystä hiukan. Eihän siinä olis mitään järkeä jos jatkettais niin että myö kirjotetaan kahtena päivänä peräkkäin ja sitten on kaksi päivää hiljaista. Joten minä kirjotan sitten nyt ja Lellu jatkaa tiistaina!

Tänä viikonloppuna oon ollu aika ahkera IFAn lukemisen suhteen. Yhteensä jonkun 2,5 tuntia olen tänään sitä varmaan posottanut samalla kun olen tiiraillut MTV:n laatuohjelmia. Oon huomannu että mää tarviin esim. telkkarin vaimeasti taustalle tai vaikka mutelle sillai että voin välillä vilkuilla sitä ko yritän takoa jotain verenkierron tehtäviä päähäni (kuona-aineiden, ravintoaineiden, kemiallisten viestien ja kaasujen kuljetus, elimistön lämpötilaerojen ja happamuustasojen tasapainottaminen ja infektioilta suojaaminen. Kai?). Aikasemmin oon yrittäny olla ihan hiljasessa nimittäin ja kyllästyny lukemaan 15min päästä siitä ko oon alottanu. Hyvä vaan että toi on nyt maistunu ko tulee hirveen kiire viikko noiden tenttien kanssa. IFA ja digitaalitekniikka olis perjantaina ja digitaalitekniikasta oon pudonnu niin pahasti että huhhuh. En ymmärrä yhtään mitään, että saa nähdä mitä käy. Matikka olis sitten viikon päästä maanantaina, IFAn toisen puoliskon koe samalla viikolla keskiviikkona (en oo alkanu lukemaan siihen vieläkään! Enkä ees pysty ennenko perjantaina. AAAA) ja sähkötekniikan koe vissiin sitten sen jälkeisen viikon maanantaina. En kyllä tiedä voiko se oikeesti olla sillon 27. päivä ko sillon on eka päivä uutta jaksoa, mutta ehkä meillä on sillon maanantaina sähkötekniikkaa muutenkin. Dunno.

Tänään pitäis vielä lueskella asiaa keuhkoista, kerrata noita juttuja mitä oon tänään lukenu ja kirjottaa oma osuuteni digitaalitekniikan työselkkarista. Missä välissä mää ehdin tehdä ohjelmoinnin tehtäviä?!

Täytyy myöntää että houkuttaa ajatus fysiikasta lintsaamisesta, muttako oon ollu niillä tunneilla viimeks ehkä öö.. kaks viikkoo sitten niin kai sinne on pakko mennä. En oo ees varma missä se tunti on, mutta katotaan miten käy.

Oon vaihteeks niin valmis loman alkuun, vaikka tuntuukin siltä että viime lomakin oli justiinsa. Johtuu ehkä siitä minun omasta lomasta jonka pidin tuossa vähän aikaa sitten..

Olen tänä viikonloppuna myös miettinyt pääni puhki asioista enkä edelleenkään edennyt niissä yhtään mihinkään. En edes osaa selittää niitä asioita tähän ko ne on niin monimutkaisia minun pienessä päässäni ja lisäksi minusta tuntuu että kaikki tulisi ymmärtämään ne ihan väärin jos yrittäisin sepostaa niistä jotain, joten parempi näin. On se vaikiaa.

Asian auttamiseksi alan nyt kirjoittamaan kiinnostavampaakin kiinnostavampaa tekstiä näytön ohjauksesta koodikytkimellä. Kyllä saa taas riemuita ko pitää yrittää kirjottaa siirtokomponenteista ja 7-segmentti LED-näytöistä eikä kiinnosta sitten yhtään.

Tulkaa joku käymään.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Tällästä tänään

Niin, minäkin olisin tämän unohtanut, koska olisin vain odottanut, että Jenni kirjoittaa ensin. Tai sitten jossain vaiheessa olisin saattanu ruveta itsekin laskeskelemaan päiviä ja päässyt samanlaiseen tulokseen. Tärkeintä kuitenkin on, että edes joku kirjoittaa, vaikka onhan se vähän hassua kirjoitella vain kahtena peräkkäisenä päivänä ja sitten pitää taas kahta päivää väliä.

Pitäisikö meidän Jenni muuttaa tätä systeemiä hiukan? Vaikka niin, että kirjoitetaan sillälailla, että meidän kirjoituksiemme väliin jää aina yksi tyhjä päivä? Että jos sinä kirjoittaisit seuraavan kerran sunnuntaina Urpån vuorolla? 

Tänään oli kiva päivä, koulussa oli mukavaa ja kotonakin on ollut. Kävin Tokmannilla hakemassa kaksi poolopaitaa ja hiukan lisää makaroneja. Minulla on niitä nyt sellaiset 10 pussia, sen pitäisi riittää vähäksi aikaa. Kassalla tapahtui iloinen yllätys, kun kassaneiti otti hintaa niistä paidoista ja ne olivatkin neljä (4) euroa kappale! Hintalapussa luki hinnaksi 7,99 euroa. Sain siis kaksi paitaa yhden hinnalla, periaatteessa. Mutta tämä ilo kassalla ei kestänyt kovin kauaa, kun maksoin kortilla ja se laite varmenti vaikka kuinka kauan sitä maksua. Ehdin jo ajatella, että tilini on tyhjä (vaikka sen ei pitäisi olla), että kortti ei taas toimi ja minulla ei ole yhtään käteistä. Melkein kaikki maailman kauhuskenaariot tuli mietittyä siinä. Mutta onneksi se sitten hyväksyi sen. Huokaisin helpotuksesta siinä vaiheessa, kun takana oli aika paljon jonoakin. Äiti sanoi, että se saattoi johtua siitä, että se siru oli kylmä niin siksi se varmennus kesti kauemmin. 

Minulla on viikonlopulle pitkä lista mitä kaikkea pitää tehdä. On siivousta, tehtävien tekoa, ruoanlaittoa ja vaikka mitä. Jos olisin järkeävä niin tekisin jo niitä nyt. Ajattelin kyllä tämän jälkeen suomennella ruotsin kappaleita tässä aikani kuluksi, kun ei ole mitään ihmeellistä tekemistä, kun ei ole edes lukemista, eikä koneellakaan jaksa istuskella koko aikaa, kun ole istunut koneella jo viikonpäivät. Siksi pitäisi lukea enemmän kirjoja ja tuleekin luettua, kun ei jaksa istua koneella ja ihan hyvä, ettei istukaan. Voisi myös lukea tentteihin, mutta mutta. Myös tentteihin luku kuuluu viikonlopun listaan. 

Onneksi kohta on loma, niin voi edes viikon rentoutua tekemättä mitään. Ja minähän en aikonut tehdä kotona yhtään mitään kouluun liittyvää, kun en kuiteskaan tee vaikka pitäisikin niin se on sama sanoa jo nyt etten tee. Ellei tule mitään sellaista pakollista, että on ihan pakko tehdä. Mutta se viikkokin kotona menee niin nopeasti, että sitä ei edes huomaa. Ja sitten onkin pitkä aika siihen, että pääsee uudestaan käymään kotona. Pääsiäinen on kyllä tässä sitten huhtikuussa kai. Niin silloin on varmaan pidempiä lomia, että pääsee kotio. Ja muistin juuri, että matikan koe on heti viikolla 10, eli kun tulen lomalta kotiin, mutta se ei kyllä ole heti maanantaina. Tulevaa tautia ei sairasteta

Nyt minä suomennan nuo ruotsin jutut. Kukaan ei voi sanoa, etteikö minulla olisi edes hiukan motivaatiota sitä ainetta kohtaan kun opiskelen sitä perjantai-iltana, kun kaikki muut varmaan viettävät ansaittua vapaailtaa. Niin minäkin tekisin jos omistaisin television. 

Ps. Kiitos Anonyymille vastauksesta minun matemaattiseen kysymykseeni :) 

Oivoi

Tämä Urpån ja Nakin tuleva kirjoittamattomuus hämää minua jo nyt, sillä minun hienolla matikallani laskettuna ja pääteltynä minun olisi pitänyt kirjoittaa vissiin eilen. :<

Eli tyydyn toteamaan että anteeeeeksi ja Lellu hoitaa sitten postauksen tälle päivälle niinko pittääki. Ellet olisi unohtanu sitä kanssa! >:D

Kertokaa toki jos tämä onkin mun kirjoituspäivä niin kehitän sitten jottain fiksumpaa. :D

tiistai 7. helmikuuta 2012

Hyvästit

No niin, tämä nyt olkoon virallisesti viimeinen postaus pariin kuukauteen, jonka tänne kirjoitan. Jos laivalla on netti, niin kirjoittelen vaikka tuonne omaan blogiin, jos kovasti ahdistaa. Tai saa nähdä nyt. Riippuu oikeastaan siitä, onko se mahdollinen netti miten hidas.

Pitäisi vielä pestä yksi koneellinen pyykkiä ja kysästä Veskulta monenko aikaan sitä ollaan huomenna lähdössä Raumalle päin. Pitäisi myös tehdä muutaman leffan sekä parin tv-sarjan siirto-operaatiot, että olis tuosta omasta läppäristä sitten jotain hyötyä siellä. Tuskin jaksan mahjongiakaan kovin kauaa pelata. Olisi myös aiheellista lukaista edes pikaisesti läpi merimiesten sanasto, koska en tässä yksi päivä edes muistanut mikä on kaija. Oikeastaan kansitöidenkin opiskelumateriaalit voisi lukaista, kun tuntuu, että olen unohtanut jo ihan kaiken, mitä syksyllä opin. Toisaalta käytännön tekeminen opettaa parhaiten, jos nyt edes pääsen mitään teoriassa ja vähän käytännössäkin oppimaani tekemään.

Hannekohan se oli joka kysyi, että voiko mistään katsella missä päin maailmaa olen, niin kyllä voi. Täältä voitte katsastaa varustamon laivojen positiot eli lähinnä sen mikä päivä suurinpiirtein ne on missäkin satamissa. Ja teidänhän kuuluu Mirandaa tuolta tuijotella, jos nyt joku ei sen laivan nimeä satu enää muistamaan. Ja itseäni ainakin alkuun vähän hämäsi, kun nuo päivämäärät on tuonne nurinperin laitettu, mutta kyllä siihen nähtävästi tottuu.

Kaksi kuukautta on kyllä vain yksi hujaus. Jännää sinänsä, kun se tuntuu juuri nyt jotenkin pitkälle ajalle, mutta jos ajattelee tästä hetkestä kaksi kuukautta taaksepäin, niin se ei ole paljo mitään. Joten oon varmaan teidän riesana yllättävän lyhyen ajan päästä, niin että älkääpäs tottuko minun poissaolooni liikaa.

Nähdään keväällä!

maanantai 6. helmikuuta 2012

Sekaisin

Nyyh, aamulla oli viimeinen aamu/päivä navetassa. Tulee ihan tekemisen puute nyt kun ei ole enää mitään minne menisi. Toisaalta, kyllä minulla on näitä projekteja, että ihan hyvä, ettei enää ole navettaa. Aaamuherätyksiä en kyllä enää kaipaa, parempi vaan kun saa nukkua pidempään. Tänäänkin meinasin nukahtaa yhdelle tunnille. 

Minä olin koko päivän valmistaunut henkisesti rankkaa pyörämatkaan (täällä tulee ihan pirusti), mutta ei se ollutkaan niin rankka. Pyörä kulki melkein polkematta, ainoa mikä oli häiriöksi oli se kun minulla oli ylimääräisiä laukkuja mukana niin ne oli koko ajan polvien tiellä, että ei pystynyt kunnolla polkemaan, mutta muuten meni ihan hyvin. Ei ollu edes vastatuulta, pikemminkin myötätuulta hieman sivusta. Kaikilla muilla vastaantulija pyöräilijöillä tuntui olevan ongelmia, mutta minä olin ihan onnellinen. 

Meillä on huomenna ruotsin sanakokeet. Olen kyllä lukenut, mutta en tiedä. Tuntuu, että en muista niitä sanoja. No sen näkee sitten huomenna miten selviää siitä. Toivottavasti saan nukuttua yöllä hyvin, että ei ole kovin väsy aamulla. Navetta-aamuinakin selvisi sillä, kun vähän aikaa istui sängyn reunalla. Siellä huoneessa oli yksi huono juttu (no itseasiassa muutakin, kuten surkea äänieristys) ja se oli se, että valokatkaisija oli ensinnäkin ihan väärällä puolella ovea ja se oli siellä oven luona. En ikinä jaksanu laittaa sitä valoa päälle, pistin puhelimesta taskulampun ja sen valossa sitten laitoin vaatteet ja hiippailin mahdollisimman hiljaa keittiöön. 

Minun hiukset ei oikein tykkää jos niitä pesee liian usein. Nyt on jotenkin rasittuneet siitä, että minä olen pessyt ne melkein joka päivä, mutta ei oikein voi mennä kouluunkaan jos ei pese hiuksia kun ne haisee, vaikka kuinka yrittäisi pitää niitä lippiksen alla. Enkä minä loppuvaiheessa enää jaksanut tunkea hiuksia lippiksen alle, annoin vain lettien olla tuossa olkapäillä, mutta oli lippis kuitenkin päässä. Pitää ruveta hoitamaan jotenkin noita hiuksia parempaan kuntoon. Se Jennin hunajahoito ainakin pehmentää hiuksia kivasta, en kyllä ole huomannut vaalentavia vaikutuksia. Harmi vaan, että voin tehdä sen aina vain viikonloppuisin kun ei viikolla kerkeä niin aikaisiin suihkuun, että voisi pitää tunnin hoitoainetta päässä. 

Samalla kun alkaa hiusten kunnon kohotus, alkaa ihonhoito myös. Kädet on hieman huonossa kunnossa, johtuen varmaan sekä pakkasesta että navetasta. Ainakin nenän alla oleva ihottuman tapainen on varmaan navetasta johtuvaa, ainakin luulen niin. Kädet ei kyllä ole niin pahassa kunnossa kuin viime viikolla niillä kovilla pakkasilla. Onneksi. Pitää vaan rasvailla tarpeeksi useaan niin kyllä se siitä.

Anteeksi jos ajatus vähän poukkoili sinne tänne, en ole vielä oikein saanut ajatuksia kootuksi. Mutta lupaan parantaa tapani.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

ÄÄÄÄÄ

Voi helvetti. Minun piti lämmittää uunia ja sitten katoin sitä mittaria ihan vähän väärin ja lämmitin koko systeemiä ihan helvetisti liikaa. Eihän tässä oo ko semmonen että koko uuni voi haljeta jos siellä on liian kuuma että gojehoseseg. No, eipä tässä voi mitään muuta tehdä ko antaa puiden palaa ja jättää koko systeemi rauhaan. Vähän kyllä ahdistaa ko kattoo miten lämpö nousee lähelle 300 astetta. Voihan äoajeghgo.


Ja Niinistö. Ruma mies. Muuta en sano.


Nyt tämä uuni ahdistaa sen verran etten osaa edes olla suruissani tästä vaalitilanteesta.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Crazy indeed

Voi että minä inhoan riemurasiaa, ku Vesku näyttää mulle sieltä kaikkee hienoo ja sitten ku yritän etsiä sitä samaa, niin en tasan satavarmasti sitä sieltä mistään löydä. Haistakoon kakan koko sivusto.

Mutta riemurasia ei taida tietää, että minä olen itsepäinen ja jatkan etsintöjä niin kauan kunnes, minun on pakko julkaista tämä postaus. Ajatuksena oli siis näyttää teille huisin jännä video, jossa on aivan ihana biisikin taustamusiikkina. Sen biisin takia minä sen videon tänne haluaisinkin laittaa, mutta on se video itsessäänkin ihan katsomisen arvoinen.

Löytyihän se lopulta. Biisistä sen verran, että ei se ole hyvä sen takia, että siinä hoetaan merenkulkuun liittyvää sanaa, tykkään siitä melodiasta. Ja videon otsikkokin kertoo mitä siinä on. Tämän katsominen vain vahvistaa epäilyjäni siitä, että minulla on lentopelko. Nauttikaa videosta, koska ei minulla ole muuta löpistävää.


torstai 2. helmikuuta 2012

Pöööh

Heippa. Tämä oli alunperin jo viime sunnuntaina kirjoitettu postaus, mutta kun lukkarissa on nyt tilaa, eikä ole vielä kiirus sikalaan, niin kirjoitellaan tämä uusiksi. 

Ihan ensimmäiseksi haluan kertoa, että minä olen lehmä-ihmisiä. Te tiedätte, että on olemassa lehmä-ihmisiä ja sika-ihmisiä. Ja minä olen ehdottomasti lehmä-ihmisiä. 

Jos nyt vähän selvennetään asioita, niin lehmät ensinnäkin tottelee kun niille sanoo jotain, noin ainakin melkein. Jos ne ei heti tottele, niin kun vähän kolistelee ympärillä ja tökkii persuuksille niin kyllä ne sitten tajuaa. Mutta siat taas.  Ne ei meinaa millään tajuta, että niille edes puhutaan, järkipuhe ei tule kysymykseenkään ja tökkiminen on ihan turhaa kun ei se niiden elämää pahemmin hetkeuta. Tänäänkin piti saada yksi emakko pois paskakäytävältä, niin siinä se vaan pönötti ja vähän tuhisi kun minä sitä tökin ja selitin sille, että se nyt on vähän tiellä ja tästä pitäisi nyt siirtyä. No sain minä sen sitten lopulta liikkeelle kun se minun kanssa touhunnut nainen kolisteli ruokakuppia ja minä tökin sitä edelleen. Mutta lehmä ei välttämättä olisi ollut noin vaikea (jätetään mainitsematta eräs lehmärouva, joka ei millään olisi halunnut mennä toiselle puolelle käytävään, vaan tyytyväisenä makasi parressaan ja loppujen lopuksi se piti ajaa vedellä pois.)

Ja toiseksi asiaksi mainittakoon, että siat on paljon pelottavempia kuin lehmät. Vaikka lehmät on suuria ja korkeita, niin niiden kanssa on helpompi tulla toimeen kun sitä on vähän niin kuin samalla tasolla. Mutta siat taas on paljo paljon alempana ja juuri siinä polvien kohdalla, että kun vähinkään et ajattele mitä teet niin voitkin olla vaikka kumossa lattialla, etkä ole edes huomannut. Sikoihin pitää kiinnittää koko ajan huomiota kun ne on siellä lattian rajassa, kun taas lehmät on tarpeeksi isoja, että ne huomaa melkein puoliväkisin. 

Pikku possut ja pikku vasikat ovat molemmat yhtä kiintyneitä minun haalareiden reisitaskuihin ja kumisaappaisiin. Ensimmäistä kertaa kun olin siivoamassa vasikoiden karsinaa, niin yksi vasikka oli välittömästi kiinni meikäläisen housuissa ja saappaan varressa ja sitten vielä lapiossakin. Ja sitten pikku possut oli kanssa ihan koko ajan kiinni saappaissa, eikä siellä karsinassa päässyt liikkumaan kun ne oli ihan koko ajan ympärillä. On ne kyllä suloisia. 

Ja voi kun ne pikku possut on niin suloisia kun ne on niin pieniä ja ne pelkää kaikkea. Kun sinne heittää vähän kuivikettakin sinne niiden karsinaan niin ne juoksee karkuun sitä, kun taas kaikki muut, jo tavoille oppineet ryntäävät sen kuivikkeen kimppuun, kuin se olisi jokin suurikin aarre. 

Vaikka otetaan nyt huomioon kaikki nämä seikat, pikku possut sun muut, niin kyllä ne lehmät on kivempia. Pikku possut söpöjä, vähän isommat possut rasavillejä ja isoimmat pelottavia. 

Ps. Sitten kun luette näitä, niin ottakaa huomioon ne on kirjoittanut vasta tähän kotieläinmaailman perehtymässä oleva opiskelija, jolla on vain muutaman päivän kokemus :) 

Kirjoitetaan myös jotain muutakin, ettei käy maatalousvoittoiseksi tämä postaus. 

Ulkona on nätti ilma ja vissiin 30 astetta pakkasta. Ainakin aamulla kuuden aikoihin oli, kun töihin oltiin menossa. Siellä on kylmä. Pakkasta saisi olla mutta vähän vähemmän, että selviäisi edes hengissä tuolla. Toki selviää oikeanlaisessa varustuksella, mutta kun ei viitsisi parin sadan metrin matkalle hirveästi laittaa kampetta kun ne joutuu kuitenkin sitten riisumaan pois. 

Kunnon pakkanen on parasta silloin kun ei tarvitse istua vuotavan ikkunan ja jääkylmän patterin edessä odottamassa, että kohta pääsee syömään vaan kun saa käpertyä peiton alle teemukin ja hyvän kirjan kanssa.  Oih minä odotan sitä hetkellä oikein innolla sitten joskus kun se tulee. 

Mahtaa muuten olla mukavaa jos ensi viikollakin on tällaisia pakkasia, kun joutuu polkemaan pyörällä kouluun. Onneksi minä omistan toppatakin ja -housut. Sekä muutaman huivin, jotka voi sitten kietoa kaulaan ja tunkea sitten parit lapaset käteen. Tosin silloin saattaa näyttää ihan lumimieheltä tai muulta vastaavalta, mutta eipähän ainkaan ole kylmä. 

Minullakin on vissiin ruvennu kuivamaan kädet pakkasella. Ja hiukset on ihan joka puolella kun ne on niin sähköset, eikä minulla ole sitä hienoa suihketta mitä niihin voisi suihkuttaa. Ei siitä muuta haittaa ole kuin se, että ne liimaantuu ikävästi naamaan ja varsinkin otsaan. Pitää vaan pitää kiinni koko ajan, niin eiköhän se siitä. Enkä usko, että asiaa auttaa se, että minulla on fleeceyöhousut. 

Jahha, josko sitä kävisi hoitamassa lentokoneet ja sitten tekisi ruotsin tehtäviä ja sitten sikalaan, possujen orjaksi.  


Hyvää helmikuuta!

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Helmikuu

Se olisi sitten ensimmäinen päivä helmikuuta, mikä tarkoittaa sitä että kohta on kesä. Minun synttäreihin on myös tasan 29 päivää, mitä en todellakaan odota, sillä kohtahan sitä ollaan haudassa jo. :<

Nukuin viime yönä mahtavat 12 tuntia! Voitteko uskoa! Sekin tosin vaan sen takia että menin kouluun vasta kahteentoista ja illalla väsytti ihan pirusti jo kymmenen aikoihin. Aattelin kyllä olla tehokas ja tehdä aamulla vaikka mitä, muttako väsytti niin paljon että annoin olla. On mun pitäny tänäkin iltana väsätä vaikka mitä ja plääh. Ei vaan saa aikaseks. Pitää kyllä siivoilla täällä hiukan ja kasata tavarat äitin äärimmäisen rumaan reppuun, että voin sitten aamulla vaan napata sen matkaan ko joskus kuuden aikoihin lähden talsimaan kohti linja-autoasemaa. Jotenkin toivoisin jaksavani lueskella koulujuttuja kotona ollessa, mutta pahoin pelkään ettei niin tule tapahtumaan. Täytyisi kyllä ottaa itteä niskasta kiinni ja lukea, muttako on niin hemmetin kuivia aineita etten tykkää yhtään. Mulla on vielä yks perjantai kaksi tenttiä samana päivänä että menee oikein mallikkaasti tämä niih.

Aamulla pitäis jaksaa herätä jo viideltä. Saapa nähdä mitä käy.

Nyt pitää mennä kattomaan Top Cheffiä (Teemu, miau) ja katella josko kämppis tajuais mun hienovaraisen vinkin siitä että se sais ottaa kuivauskaapista omat astiansa pois ko sinne ei mahdu mitään ja mun pitäis tiskata.